Mankolan rantaluontopolku

Pelastakaa

Mankolan rantaluontopolku

Tervetuloa tutustumaan ihastuttavaan Mankolan rantaluontopolkuun vaikka aluksi näin kuvasarjan välityksellä. Toivottavasti näiden muutamien kuvien ja tietojen jälkeen sinulle herää halu päästä polulle ihan oikeasti. Tietysti toivomme myös, että sinäkin haluat tämän polun säilyvän ja kehittyvän meidän kaikkien iloksi - ja näin lähellä kaupunkia!

Tämä on valmis rantaluontopolku viitoitettavaksi osaksi Tuomiojärven rantaraittia, josta on tulossa luonnonläheisempi vastapainoksi Jyväsjärven ja Palokkajärven reiteille. Mutta nyt kaupunki haluaa tuhota ja katkaista tämän myymällä neljä omarantaista rivitalotonttia keskeltä polkua ja vielä kaikkein kauneimmalta kohdalta. Tule mukaan pelastustalkoisiin! 

http://www.adressit.com/pelastakaa_mankolan_rantaluontopolku

 



Polun alku tai loppu

Olet nyt Saarijärventien (19) varressa alikulkutunneleiden kohdalla, jossa pyöräilykyltti kertoo kaupunkiin olevan matkaa 3,3 km. Tästä alkaa rantaluontopolku kohti rantaa ja alue, joka on suuren myllerryksen kourissa Mankola II -asemakaavan myötä. Alue on myös jäämässä kahden muun kaavoituksen, Kivelänranta ja Mannisenmäki, väliin alati hupenevine lähivirkistysalueineen. 

Maisemapellolla on syyssateiden jälkeen liukasta!

Polun ensimmäinen osuus kulkee halki maisemapeltojen kohti kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta - entistä Mankolan sotilasvirkatillalle rakennettua Keski-Suomen Emäntäkoulua ja tulevaa Mankolan luontopainotteista yhtenäiskoulua (1-9 lk) suojeltavine rakennuksineen ja puistoineen. Tämä maisemapelto totisesti kaipaa uusia hoitajia - vaikka lampaita kuten Kuokkalassa.




Vihdoin polulla metsän siimeksessä

Pellon ja ojan ylityksen jälkeen olet metsässä - näillä näkymin ainoalla pienellä metsäkaistaleella ajatellen lähipäiväkoteja (Mannilan ja Majakkasaaren) sekä luontopainotteista Mankolan koulua, mikäli tämän rantaluontopolun pelastus ei onnistu. Voiko 650 lasta jäädä mottiin asutuksen ja teiden keskelle? Mitä pienestä metsätilkusta on jäljellä muutaman vuoden kuluttua, kun sitä päivittäin talloo ristiin rastiin monta pientä jalkaparia?

Tulet polun kohtaan, josta on suora yhteys koululle ylöspäin ja rantaan alaspäin. Vanha uimakoppi on nähnyt paljon elämää ja toiminut monien eväsretkien levähdyspaikkana kielto kyltistä huolimatta. Ensi syksystä alkaen se saa taas palvella koululaisia.

Mutta heti uimakopin jälkeen tulet siihen surulliseen kohtaan, jossa polku katkeaa, mikäli  polkua ei saada pelastettua. Tämän kaiken seuraavan joutuisimme kiertämään omarantaisten tonttien takia:





Siinä se on - ensimmäinen niemi nuotiopaikkoineen ja ihanine kivineen.

Vanhat puunrungot ovat merkkinä siitä, että niemessä on pidetty esim. läheisen päiväkodin Metsäpäiväkotia vasta pari viikkoa sitten. Tai onpa siinä saattanut istuskella Metsänväen parlamentti pitämässä kriisikokoustaan yllättäen alkaneiden metsätöiden takia.

Polku jatkuu suurien mäntyjen rinnalla, vaikka heti toiselta puolelta metsä on jo hävinnyt. Nämä suuret puut on pelastanut s-1 suojelualue (liito-oravien siirtymäreitti). Sinä päivänä, kun rakennustyöt käynnistyvät, suurimmalle osalle näistäkin puista käy kalpaten. Niin monta esimerkkiä asiasta jo on! Liito-oravat saavat etsiä uuden asuinalueen. Kuka kiinteistönvälittäjä ottaisi välitettäväkseen kolot, jotka tältäkin alueelta vapautuvat?

Olemme aivan luontopainotteisen koulun nurkilla - koululta on polulle n. 100 metriä. Metsä on kutistunut olemattomiin ja vielä pienemmäksi se käy, mikäli rantaluontopolku ei ole käytössä.

Tämä puu ei ole pysäyttänyt edes maastopyöräilijöitä tällä polulla saati meitä muita liikkujia. On aika vinha näky, kun pimeällä valoletka kulkee keskellä metsää - maastopyöräilijät ne vain siellä ovat viikottaisella lenkillään. Luontopolulle kuuluu haasteellisuus.

Ja nämä kivet - voi kuinka monet ovat niillä kiipeilleet. Ja ehkä vähän tuhmiakin on tehty!

Ja sitten - toinen niemi nuotiopaikkoineen! Tämäkin on jäämässä omarantaisuuden alle. Polun kaunein osuus niemineen, puineen, kivineen - muistoineen. Koko polkua ajatellen reilu kolmasosa on tuhoutumassa ja samalla jäljelle jäävät pätkät menettävät merkityksensä.

Kivi - olet siinä rajoilla tuhoutua. Koeta kestää - yritämme pelastaa sinut ja ystäväsi. Niitä sinulla on vuosien saatossa ollut tuhansia. Jo perhekahvilan alkuvuosina (1990-luvun lopulla) Mannilassa teimme retkiä tälle polulle ja sinä olit ihailtu kiipeilykaveri. Tästä jatkuen polku taas voisi säästyä, mutta luonne on siis vaarassa muuttua johtuen katkeamisesta.

Luontopolku, luontopolku. Aina ei pääse helpolla. Mutta onneksi meitä on moneksi. Ne, jotka haluavat kulkea helppokulkuisempaa reittiä, löytävät sellaisen tästä ihan läheltä - Saarijärventieltä Tammanpolulle, joka jatkuu Mankolantien varren kävelytietä valaistuna koko matkan. 

Kolmas niemi - ei uhanalainen! Tässä niemessä on vielä jäänteinä puissa majanrippeet - ei suinkaan ainoat polun varrella.

Ihanan rauhallinen rantaluontopolku jatkuu ja kiemurtelee rannan mukaisesti. Ajotiet ovat sopivan etäällä ja toisella puolella koko matkan rauhaa tuo järvimaisema - tässä on terapiaa kerrakseen.

Tulet Vaheron niemeen, jossa on vuokrasopimuksen päätymiseen asti ollut huvila, ja joka sittemmin on saanut jatkaa elämäänsä järven toisella puolella. Entisestä muistuttavat sammaloituneet kivijalat. Oiva paikka lapsille pikkuparlamentin pitoon - ihan kuin käräjäkivet.

Muistona aita ajasta, jolloin valtion ja kaupungin maat kohtasivat. Pian tilanteen muututtua aitaan ilmestyi kulkuaukko, josta on sittemmin kuljettu tuhansia kertoja. Liekö ollut jonkun koira, joka ensimmäisenä sinne uskaltautui emäntä/isäntä perässään. Ja kauneudet löydettyään viitoitti tietä yhä useammille - niin koirallisille kuin koirattomille.

Tänä kesänä tämä koivu sai antautua. Eipä arvannut koivu, että lapsista tämä oli vaan hauskaa ja syntyi monenlaista leikkiä. Rantapolun varsi on täynnä "puuvanhuksia", ja onneksi kaupungin metsätoimisto säästi viime talven raivaushakkuissa niin monta kuin suinkin - ne ovat könöllään järvelle päin ja siksi saavat eläköityä rauhassa.

Polun viimeinen osuus ennen Petäisniemeä on kulkenut järven ja asutuksen välissä jo 40-luvun lopulta -  tontit asutettiin Karjalasta tulleilla siirtolaisilla. Myös alueen virallinen nimi Rantue on tullut heidän mukanaan.Välillä polku melkein tippuu järveen, mutta rantaluontopolulle sekin on sallittua. Voiko kauniimpaa polkua olla! Eikä tänne tarvi rakentaa senioripuistoa - meillä on jo sellainen.

Polun viimeinen niemi - Petäisniemi - ja aivan sen kärki. Keski-Palokan koulun ollessa evakossa Mankolassa kulkivat luontokoululaiset polkua pitkin tänne koulun pitoon - voi kunpa se voisi jatkua ilman, että asutus katkaisee sen! Ja vielä salaisuus, jota ethän kerro eteenpäin - täältä saa kuulemma hyvin kirjolohia "ootto-ongella"

Petäisniemen "The kivi"

Jos tälle alueelle jää liian vähän virkistyskäyttöön tarkoitettua luontoa, käy niin kuin on käynyt tälle Petäisniemelle - kuluminen on ankaraa. Mutta ei ihmisiä voi pakottaa kulkemaan vain asfalttiteitä tai kivituhkateitä - Suomessa luulisi löytyvän tilaa myös aidoille luonnonpoluille lähietäisyydellä. Ja tässä on aivan huippuesimerkki sellaisesta!

Kiitos - jaksoit kulkea ihan koko Mankolan rantaluontopolun loppuun.

 

Olet Rantueen uimarannalla, josta tästä lähtien joka sunnuntai klo 12 lähtee ohjattu kävely polulle niin kauan kunnes sen kohtalo ratkeaa.

 

Allekirjoita adressi polun puolesta!

http://www.adressit.com/pelastakaa_mankolan_rantaluontopolku

 

Maanantaina 1.10.2012 Mannilan asukasyhdistys ry, Jyväskylän vanhempainfoorumi ry ja Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys ry jättivät kaavamuutosvaateen Jyväskylän kaupunginhallitukselle. Yhdistykset ja toimintapäivään su 30.9.2012 osallistuneet allekirjoittajat vaativat omarantaisten rivitalotonttien myynnin keskeyttämistä sekä kaavamuutoksen alulle laittamista: tontit on muutettava ei-omarantaisiksi tai niihin on lisättävä rasiteoikeus polulle s-1 suojeluvyöhykkeellä.

PELASTETAAN MANKOLAN RANTALUONTOPOLKU!